home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 40
/
Aminet 40 (2000)(Schatztruhe)[!][Dec 2000].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku34d2.lha
/
Teksti
/
Jaahyvaiset.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
2000-10-17
|
26KB
|
468 lines
2
1
0 SakuByeBye.IFF 120 30
11 Saku25.IFF 0 0*
{1 Jäähyväiset levyke-Sakulle
{1 --------------------------
{9Kari Ahonniska kirjoitti 23. helmikuuta 1993 Fidonetin SF.AMIGA-viestialueella:
{9"Olisiko mielestänne tullut aika meidän Amiga-käyttäjien perustaa käyttäjäkerho
{9valistamaan koneen hyötykäyttöä, opastamaan käyttöä muutenkin, kenties julkaise-
{9maan jonkinlaista lehdykkää, pitämään yllä PD-kirjastoa ja kenties järjestämään
{9Amigan ympärille jonkinlaisia yleisötilaisuuksia."
Kuten Janne Sirén jo Sakussa #25 totesi, ei tainnut mies tietää, mihin nuo sanat
vielä johtaisivat. Yhdistys näki päivänvalon, Saku-tapahtumia on järjestetty
menestyksellä, PD-kirjastoakin ehdittiin kokeilla.
Kaiken ytimessä on kuitenkin ollut aina Saku-lehti, joka on koonnut yhteen suo-
malaisia amigsteja vuodesta toiseen. "Jonkinlainen lehdykkähän" siitä syntyi,
nyt jo kahdeksatta vuosikertaansa tallustava Saku. Formaatteja on tullut ja men-
nyt vuosien varrella, niin elektronista kuin paperista, ollutta ja olematonta.
HTML-lukumoottoriksi kaavailtu Amphibia ei tainnut koskaan nähdä riviäkään koo-
dia, paperi-Saku taas jäi yhden kerran ihmeeksi. AmigaGuide-versio päästettiin
ansaittuun lepoon numeron 30 jälkeen, mutta kaikkein pisimpään on taitettu
peistä levykeversion kohtalosta.
Levyke-Saku on ollut niin kauan ja olennaisesti yhdistyksen konkreettinen "sie-
lu", että pakostakin mieltä kirpaisee sen lopettaminen (sanoisin mieluummin
"eläkkeelle päästäminen"), vaikka se onkin jo pitkään ollut rajoittunut julkai-
sumuoto ja työläs koottava. Jutut suurenevat ja kuvat paranevat, mutta DD-levyke
on valitettavasti mediana jäänyt ajan jalkoihin. Itse olen puuhannut Sakun pa-
rissa jo vuodesta 1994, ja kuten Pasi Kovanen tuonnempana mainitsee, ei minulla
ollut silloin hajuakaan, mihin oikolukupesti vielä johtaisi - päätoimittajaksi
ja yhdistyksen puheenjohtajaksi. Mitä oikein tapahtui?
Yksinkertaista: Saku vei mukanaan. Niin se on vienyt monen muunkin vuosien saa-
tossa. Osa alkuperäisistä puuhastelijoista on edelleen remmissä, osa on poistu-
nut kuvioista ja aina tulee myös uusia kirjoittajia sekä osallistujia. Kuka
tietää, missä formaatissa tulevaisuudessa Sakua vielä luemme tai koemme... Seu-
raavassa Sakun entiset päätoimittajat tarinoivat levyke-Sakun eläköitymisen kun-
niaksi. Lukekaa ja muistakaa.
Kiitokset myös Heimo Laukkaselle, Antti Vähä-Sipilälle ja Jani Höglundille, jot-
ka eivät omien kiireidensä vuoksi valitettavasti ehtineet kirjoittaa tähän leh-
teen, mutta vastasivat sähköpostitse ja toivottivat Sakulle hyvää jatkoa. Kiitos
Mika Makkoselle, joka teki tähänkin Sakuun aiheeseen mainiosti sopivan kansiku-
van. Suuri ja lämmin kiitos myös Veli-Matti Vuorensyrjälle, joka on kaikki nämä
vuodet uskollisesti hoitanut levyke-Sakun postitukset kotiinkannon maksaneille
jäsenille. Hiljainen mutta tunnollinen taustatyösi on ollut yhdistykselle en-
siarvoisen tärkeää.
{5Anu Seilonen
{5thoriel@sci.fi
{A--------------------------------------------------------------------------------
Jaskarin Tomi kasasi aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton saavuttaneen en-
simmäisen Sakun numeron. Esikoisesta viisastuneena seuraavaa numeroa suunnitel-
tiin suuremmalla ryhmällä, ja lehden alkuvaiheissa tein sille muiden disketti-
lehtien kaltaisen lukuohjelman. Levyke-Saku oli ensimmäisiä suurempia C:llä te-
kemiäni ohjelmia, ja lähdekoodi taatusti sen mukaista.
Tomin vastuulla oli jatkossa kerhon toiminnan organisointi. Esimerkiksi lehden
levitykseen tarvittiin kopioijaorjien verkosto (aina ei ole ollut Internetiä,
lapset). Itse keskityin lehden toimittamiseen vuoden 1994 syksyyn asti, jolloin
pääsin leikkimään sotaa.
Lehti tuli varsin tunnetuksi ja ilmeisesti myös melko luetuksi. Viimeisen toi-
mittamani numeron aikoina saimme pari sivua tilaa MikroBitissä. Pikku hiljaa mu-
kaan tuli uusia henkilöitä. Nykyisen päätoimittaja-Anun rekrysin aikoinaan oiko-
lukuhommiin, eikä raukka tainnut tietää miten pitkäaikainen pestistä tulisi. :)
Hienoa nähdä, että harrastajavoimin voidaan vielä tehdä näin ansiokasta toimin-
taa - enkä olisi ikinä uskonut, että mokoma levyke-Sakun ohjelma olisi käytössä
vielä vuonna 2000. Varsinainen Y2K-ongelma, joka siis vihdoinkin poistuu (snif).
Nykyisin vaikutan Lappeenrannassa. Amigaa en ole omistanut kuuteen vuoteen, enkä
ole kyllä toviin nähnytkään. Toisaalta tietoliikennealalla työskentelevänä eivät
tietokoneet enää vapaa-aikana jaksa kiinnostaa.
Lopussa on sähköpostiosoitteeni. Olisi kiva kuulla, minne elämä on viskonut van-
hoja Amiga-aikojen tuttavia. Menestyksekästä syksyä kaikille!
{5Pasi Kovanen
{5Kovis@iki.fi
{A--------------------------------------------------------------------------------
18.34 2000-10-10 - Saku on the Road Trip
Olin jo aikeissa lähettää Anulle viestin, etten jaksa kirjoittaa mitään muiste-
luita, mutta tässä sitä nyt istutaan toisen työkoneen ääressä ja näkytellään;
ensimmäinen artikkelin lausekin (vai onko se virke) taitaa olla jo valmiina -
hiiohoi ja rommia pullo!
Niin siis, lupasin yhdistyksen vuosikokouksessa muistella levykelehtemme alkuai-
koja ja on aika tärkeätä pitää se minkä lupaa. Jos ei muuten, niin oman itsetun-
tonsa vuoksi: voi pitää itseään sanansa mittaisena miehenä. Eli kannattaa
välttää liian isoja sanoja, vai mitä olet mieltä, ystäväiseni. Olikohan minulla
sanottavaa ja mitä halusinkaan sanoa? Tämän artikkelin tarkoitus on lähinnä
kiittää Teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana Sakun Road Trip -tapahtumasar-
jassa.
Sakun eli pidemmin Suomen Amiga-käyttäjien Unionin koossapitävänä voimanahan oli
alkujaan ja on vielä nykyäänkin erikoislaatuinen lehti, jota tukemaan myöhemmin
perustettiin Suomen Amiga-käyttäjät ry. Lehtemme on erikoislaatuinen monessakin
mielessä.
Ensiksikin se on integroinnin mestarinäyte - musiikki + teksti + kuvat + ohjel-
ma. Toisekseen se on jaetun vastuun ja korkean työmoraalin osoitus. Tosin aal-
lonpohjassakin on käyty, mutta nämä kerrat ovat olleet poikkeuksia. Tästä suur-
kiitokset päätoimittajakaartillemme. Taputtakaa itseänne selkään, hyvin olette
työnne tehneet. Kolmanneksi, lehtemme on myös muistanut jatkuvasti uudistua ja
pysyä hengissä, vaikka lukijakunta ei varmasti ole maailman suurin. Olemme ko-
keilleet jopa paperiformaattia - vieläkö joku muistaa Bermuda's Triangle -nimi-
sen purkin? Siellä valmistimme Sakun ainokaisen paperipainoksen. Neljänneksi,
lehtemme on jopa sisältänyt asiaa ja huumoria. Mitä enempää voi hyvältä lehdeltä
toivoa?
Mutta nyt armon vuonna 2000 olemme vapaaehtoisesti päättäneet luopua disketti-
lehdestä ja mennä täysillä mukaan Internetiin. Lehdestämme on siis tulossa vir-
tuaalistakin virtuaalisempi. Hypertekstiähän oli aivan ensimmäisellä Sakulla.
Tosin nimi "Saku" keksittiin lehdelle vasta ensimmäisten levykkeiden jälkeen.
Mutta olin kertomassa levykelehtemme historiaan. Mahtuuko sinne hauskoja sattu-
muksia?
Ainakin muistan ikimuistoisesti vierailuni Kotkaan Pasi Kovasen luo sekä Naa-
rajärvelle Esa Heikkisen luo. Jälkimmäisestä reissusta on jopa Mikrobittiin asti
päässyt valokuva todisteena. Muistan myös raivoisasti testanneeni Saku-levykettä
tiedekeskus Heurekan demokomuutilla ja kiroilleeni guruisasti. Mutta en itse
asiassa halua muistella enempää, kirjeitä Sakuun minuun on tallella kai satoja.
Niiden edes auttavaan käsittelyyn ei aikani tänään anna myöden. Tärkein sanotta-
vani oli siis tuolla ylempänä. Päätän artikkelini jonkinlaiseen katsaukseen.
Tietokoneen muisti on siitä merkillinen väline, että se tallettaa sisältönsä
(jos se on RAM-tyyppistä) vain niin kauan kuin virrat ovat päällä. Klick, ja
kaikki tieto häipyy! Uskoisin, että jokainen on menettänyt vähintään 8 bittiä,
kun 230 voltin jännite on yhtäkkiä jäänyt hetkeksi saapumatta koneen teholähtee-
seen. Ikävä juttu, varsinkin jos tekstiä tuli näpyteltyä enemmänkin ennen vii-
meistä tallennusta massamuistille. Olen elämäni varrella käsitellyt 8-tuumaisia
tietokonelevykkeitä, reikäkortin lukijaakin olen tainnut kosketella ja jopa het-
ken opiskella, miten sitä käytetään. Siitä ei ole kuin 17 vuotta.
Nyt on magneettinen ulkoinen media kutistunut 3,5 tuumaan tai jopa siitäkin pie-
nemmäksi. Mutta varsinainen optinen vallankumous on vasta alkamassa. Verkon
rööreihin ollaan ihan vakavasti tunkemassa useampaa kuin yhtä aallonpituutta fo-
toneja, ja seurauksena on tietenkin verkon suorituskyvyn dramaattinen nousu. Jo-
ten tietoteollinen vallankumous on vasta alkamassa - näin minä ainakin asian
näen. Jätin tarkoituksella mainitsematta sanan DVD, sillä se on ihan oma artik-
kelinsa. Kirjoitan sen Joskus.
{5Tomi Jaskari - Vanha Talvitie 10.10.2000 kello 19:00:00
{A--------------------------------------------------------------------------------
Janne Sirén toimi Saku-lehden päätoimittajana 11/1994 - 1/1996 sekä 11/1997 -
6/1998. Hän vastasi myös Pasi Kovasen jälkeen levyke-Sakun lukijaohjelman kehi-
tystyöstä vuoden 1994 lopusta lähtien aina lehtikoodin viimeisimpään versioon
saakka. Päätoimittajan uraa aloitellessaan Janne oli lukiolainen. Nykyisin hän
opiskelee Helsingin yliopistolla tietojenkäsittelytiedettä, avustaa MikroBittiä
ja on osakkaana Spellpoint Software Oy:ssä.
* * *
Ensimmäinen muistikuvani disketti-Sakusta, tai SAKU:sta, kuten sitä kutsuttiin,
on aivan lehden ensimetreiltä, vuoden 1993 perukoilta. Pyöritin tuolloin Epsilon
Indin nimellä kulkenutta purkkia, joka oli kerännyt jonkin verran suosiota Ami-
ga-käyttäjien keskuudessa. En muista, kuka ensimmäisen kerran uudesta Amiga-
käyttäjien kerhosta kanssani keskusteli, mutta Epsilon Indi päätyi joka tapauk-
sessa jokusen sysop-käyttäjä-chattituokion (vieläkö muistatte moiset?-) seurauk-
sena yhdeksi SAKU:n virallisista levityskanavista. Purkki listattiin leh-
dessäkin.
Commodore oli vielä elossa ja olin amigisti henkeen ja vereen, joten asian tuke-
minen tuntui luonnolliselta. Tutustuin purkkien kautta yhdistystä puuhanneisiin
Tomi Jaskariin ja Heimo Laukkaseen, ja muutaman mutkan kautta päädyin "ulkoasu-
poliisiksi" (kyllä, se oli ensimmäinen tittelini) SAKU:n seuralaiseksi joitakin
kuukausia myöhemmin startanneeseen AmigaGuide-Sakuun, jota Jaskari päätoimitti.
Tehtävänäni oli siistiä Tomi Jaskarin tuottamasta raakaversiosta lopullinen,
julkaisukelpoinen painos.
Varsinaisen Sakun puikoissa sorvasi Pasi Kovanen, jonka käsialaa myös lehden lu-
kijaohjelma sattui olemaan. En tiedä tarkkaa tarinaa, mutta ko. lukijaohjelma
oli alun perin tehty MikroBitissä tai C-lehdessäkin mainostaneelle Guru-levyke-
lehdelle, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa ja hiipui nopeasti. Ko-
vanen harmitteli asianhaaroja ensimmäisen levyke-Sakun pääkirjoituksessa.
Kirjoittelin noihin aikoihin myös ensimmäiset artikkelini lehteen, ja AmigaGui-
de-Sakun toiseen numeroon mennessä, joka julkaistiin vuoden 1994 tammikuussa,
olin jo "ylennyt" lehden päätoimittajaksi, Jaskarin käyttäessä titteliä tuotta-
ja. Tomi olikin tässä vaiheessa yhä enemmän uppoutumassa sittemmin paljon hyvää
poikineeseen urakkaansa: rekisteröidyn yhdistyksen perustamiseen. AmigaGuide-Sa-
kua julkaistiin tuolloin erillään Sakusta, ja lehtien artikkelisisällössä, aika-
taulussa sekä oikoluvussa oli eroja. Jossain vaiheessa lehden nimen kirjoitus-
asustakin käytiin polemiikkia ja tultiin siihen tulokseen, että se kirjoitetaan
normaalisti isoin kirjaimin muodossa "SAKU", mutta taivutettaessa muodossa "Sa-
kussa". Nykyisinhän oikea kirjoitusasu on aina Saku, jossa vain alkukirjain on
isolla.
Itse näperrellessäni AmigaGuide-Sakun parissa Pasi Kovanen jatkoi Sakun pääme-
dian kehittelyä. Alkuperäinen SAKU tuki vain kaksipalstaisia artikkeleita ja
taustamusiikin tuki puuttui (musiikki ladattiin erillisellä ohjelmalla), mutta
pian yksipalstaiset artikkelit syrjäyttivät palstoituksen, jota ei ole vuosiin
taidettu käyttää, vaikka ohjelma sitä edelleen tukeekin. Artikkelitekstit saivat
värejä ja hakemistoa parannettiin lisäämällä mm. väliotsikot. Myös lehden jut-
tuaiheet laajenivat, haastatteluun saatiin jonkun kontaktin kautta kotimainen
Dance Nation -yhtye, jonka Sakussakin käytetyn pressikuvan muistan ihmetyksekse-
ni nähneeni myös Avussa tms. lehdessä kesämökillä. Oli siinä teini-Jannella ih-
mettelemistä kerrakseen.
Seitsemän Saku-lehden ja noin vuoden puurtamisen jälkeen Pasi Kovanen ilmoitti
lähtevänsä armeijaan, myyvänsä Amigansa ja hakevansa Saku-lehden päätoimittajan
tehtävään jatkajaa. Viestit taisivat tuolloin kulkea mm. Fidonetin perustetun
SF.AMIGA.SAKU-alueen kautta. Halukkaita ei tuntunut liiemmin löytyvän, joten
lähetin "työhakemuksen" Kovaselle, joka ojensi valtikan kouraani ilomielin -
olinhan sentään puuhastellut AmigaGuide-versiota lehdestä jo jonkin aikaa.
Työmääräni lisääntyi siis melkoisesti: sain työstettäväkseni nyt paitsi Sakun
levyke- ja AmigaGuide-versiot, myös lehtikoodin, joka oli melko kimurantti kasa
C-pätkiä.
Sain kuin sainkin lehtikoodin kääntymään seuraavan numeron (#8) julkaisuun men-
nessä. Ensimmäiset parannukseni olivat lähinnä kosmeettisia: selkiytin lehden
tiedosto- ja hakemistorakenteen nimeämistä. Lehtikoodi oli edelleen lähes täysin
Kovasen käsialaa, executablesta löytynyttä piiloviestiä myöten: "Onkos kiva
lueskella softan käännettyä versiota?? :) Tätä viestiä ei Sakussa tulosteta-
kaan!" Lörpöttelin ensimmäisessä pääkirjoituksessani mantroja, joita myöhemmät
päätoimittajatkin ovat tuntuneet toistelevan - lisää apua tarvitaan ja lukijaky-
selykin on usein ollut ajankohtainen:
"Tämä on sitten minun ensimmäinen disketti-Sakuni. AmigaGuide-puoltahan olen
toimittanut alusta alkaen reilut puoli vuotta. Nyt kaikki piti tehdä kahdesti -
molempiin lehtiin erikseen erilaisten leveyksien ja kuva-asettelujen vuoksi.
Toivottavasti lopputulos on kaiken sen puurtamisen arvoinen. Artikkeleita on
tippunut varsin nihkeästi vaikka viimeisten viikkojen aikana niitä tulikin var-
sin kiitettävästi. Enemmän aktiviteettia kaivataan silti... Sakua ei voida tehdä
ilman Sinun, hyvä lukija, apua. Lähetelkää myös vastauksia lukijakyselyymme,
sillä tarvitsemme palautetta ja joku onnellinen voittaa myös palkinnon. Marras-
kuussa tapaamme taas!"
Vuoden 1995 kesällä keräsin Saku-lehden formaatin ensimmäistä kertaa spesifikaa-
tioksi, joka julkaistiin mahdollisia halukkaita vaihtoehtoisten lukijaohjelmien
tekijöitä varten. Ainakin yksi projekti lukijaohjelman tekemisestä PC:lle oli
jossain vaiheessa käynnissä, ja aivan viime vuosina muutama vaihtoehtoinen luki-
ja on Amigallekin ilmestynyt, vaikka suurempaa numeroa niistä ei ole tehty. Dis-
ketti-Sakun rajoitukset muuten tiedostettiin jo tällöin, ja tilalle kaavailtiin
HTML-lehteä, jolle tehtäisiin pikku-Amigoillakin toimiva lukija, Amphibia (nimen
muuten satuin minä tietosanakirjasta bongaamaan, tarkoittaa sammakkoeläimiä la-
tinaksi). Suunnittelutyötä ehdittiin tehdä, mutta varsinaista koodia ei tainnut
koskaan syntyä.
Levyke-Sakun pulskimpia numeroita kohtasi myös toistuvasti tilaongelma: yhdelle
DD-korpulle kun mahtui vain sen verran tavaraa, ja yhteensopivuuden nimissä piti
vieläpä pitää kiinni OFS-standardin mukaisesta formaatista. Virittelin lukijaoh-
jelmaan kahden levykkeen tukea, josta ei kuitenkaan noihin aikoihin koskaan oi-
kein tullut mitään - paitsi jokunen kakkoslevykettä pyytävä virheilmoitus ongel-
matilanteissa. Yritimme nimittäin tuolloin sulloa kotiinkantoa varten kaksi le-
vykettä pakattuna yhdelle, mutta emme onnistuneet rakentamaan luotettavaa ja yh-
teensopivaa purkumekanismia. Lehti pysyi siis yhdellä levykkeellä, vaikka ohjel-
makoodiin jäikin lojumaan heikko kahden levykkeen tuki.
Toinen rasite oli kahden lehtiformaatin ylläpitäminen: kaikki tekstit piti muo-
toilla kahteen kertaan, sillä levyke-Sakun ruudunleveys oli 80 merkkiä ja Amiga-
Guidessa taas suosittiin 75-merkkisiä rivejä. Kun sitten joukossa oli superpit-
kiä tai runsaasti kuvitettuja juttuja Ville-Pertti Keinosen C-kurssien tai Esa
Heikkisen elektroniikkajuttujen tapaan, työmäärä oli melkoinen - ja tulihan sitä
virheitäkin välillä tehtyä, mistä syystä Errata-palstakin perustettiin. C-kurs-
sit olivat omanlaisensa rumba, kun koodiesimerkkien aaltosulut eivät levyke-Sa-
kussa saaneet aloittaa riviä, sillä samaisella merkillä aloitettiin rivin väri-
koodi. Toisaalta esimerkkikoodit ja käytetty tekstinmuotoiluohjelma aiheuttivat
lisätyötä.
Entä muistaakohan kukaan, että Saku #9 ei alkujaan toiminut AmigaOS 1.3:lla, kun
olin erehtynyt käyttämään yhtä 2.0:n kutsua. Liekö SAKU9FIX.LHA-korjauspaketti
vielä jollain kiintolevyllä jossain pölyä keräämässä...
Jatkoin lehden parissa pakertamista aina vuoden 1996 alkuun, Saku-numeroon 16
saakka, pitäen kiinni silloisesta julkaisurytmistä: lehti julkaistiin tarkalleen
kahden kuukauden välein. Olin tuolloin saanut töitä MikroBitistä ja ylioppilas-
kirjoitukset häämöttivät edessä, joten suurin into ja aika Sakun viilaamiseen
oli kadonnut.
Jatkajaksi löytyi Esa Heikkinen, joka lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen vastaan-
otti tehtävän. Esa sai evästykseksi mm. Sakun lähdekoodit, mutta tietääkseni hän
ei niillä koskaan mitään arkistointia kummempaa tehnyt. Esa otti kuitenkin pää-
toimittajan haasteen innostuksella vastaan ja Saku pysyi julkaisurytmissään,
kunnes yhdistyksen virheelliset linjavedot Amphibia-projektin suhteen sotkivat
kuviot.
Suomen Amiga-käyttäjät ry:n ja Amiga-yhteisön vaikeudet vuosina 1996-1997 on do-
kumentoitu laajalti jo aikaisemmissa historiikeissa (ks. esim. Saku #25), mutta
uutta potkua Amiga-toiminta sai vuoden 1997 alussa Gatewayn ostettua konemerkin.
Hallituksessa keksimmekin puuhata syksylle 1997 Saku-tapahtumaa ja julkaista
siellä levykkeellä levyke-Sakun koodiin perustuvan erikoisnumeron. Tapahtuman
myötä usko yhdistykseen alkoi taas palailla ja Saku-lehteä kaipailtiin. Esa
Heikkisellä oli omat kiireensä, joten palasin väliaikaiseksi päätoimittajaksi
aina Sakun viisivuotisjuhlanumeroon saakka, ennen kuin kesällä 1998 oli oma
aikani astua varusmiespalvelukseen. Ympyrä sulkeutui. Uudeksi päätoimittajaksi
suostuteltiin Anu Seilonen, joka oli jo pitkään hoitanut lehden oikolukua. Tein
Anulle laajat ohjeet levyke-Sakun tekoon - tietotaidon siirtämisen haasteelli-
suus oli opittu kantapään kautta.
En kuitenkaan jättänyt levyke-Sakun ohjelmakoodin kehittelyä sikseen, vaan ehdin
kirjoittaa sen suurilta osin uusiksi, vaikka tätä ei ulkoisesti aina huomaakaan.
Ohjelma on kuitenkin paljon alkuperäistä stabiilimpi ja nopeampi, ja tulihan se
kunnollinen kahden levykkeen tukikin aikanaan (itse asiassa koodi tukee tarvit-
taessa vaikka satoja levykkeitä :-), kun luovuttiin suosiolla ideasta pakata
kaksi levykettä yhdelle. Jopa grafiikakortit saivat rajoitettua tukea, kun ala-
palkin copper-listan käytölle tarjottiin vaihtoehtona 32-värin ruutupalettia.
Paljon vettä on virrannut siltojen alta sen jälkeen, kun vuonna 1995 yhdistyksen
ensimmäisessä kokouksessa varovaisesti ehdotettiin, että jotain uutta (HTML)
pitäisi saada. Disketti-Sakun kiistaton tunnelma ja tietynlainen kulttistatus
ovat tehneet sen lopettamispäätöksestä vaikean, eikä yhteensopivuudesta vanhojen
Amigoiden kanssa kovin helpolla haluttu luopua.
Yli viisi vuotta myöhemmin tuo ehdotus on kuitenkin viimein muuttunut päätöksek-
si, joka tämän viimeisen levyke-Sakun myötä myös toteutetaan. Ehkäpä aika olisi
ollut kypsä jo aikaisemmin, mutta viimeistään uuden, loistavan HTML-layoutin ja
alati muuttuvan Amiga-tulevaisuuden myötä vanhan sotaratsun siirtäminen
eläkkeelle tuntuu kiistattomalta ratkaisulta. HTML:kin on tullut pitkän tien
vuodesta 1995. Levykelehdet olivat pitkälti 80- ja 90-lukujen vaihteen tuote,
joten on pienoinen ihme, että levyke-Saku pystyi säilyttämään suosionsa uudelle
vuosituhannelle saakka.
Mieleeni nousee vain yksi selitys: ainutlaatuinen joukko ihmisiä onnistui kerta
toisensa jälkeen luomaan ainutlaatuisen julkaisun, johon tekee mieli palata
myöhemminkin. Toivon hartaasti, että tämä tunnelma jatkuu nykyisen HTML-julkai-
sun ja, ken tietää, muiden tulevaisuuden mediaformaattien "sivuilla". Sen minkä
menetämme historiallisessa tunnelmassa, voitamme moninkertaisesti informaation
näyttävyydessä ja käytettävyydessä. Lisäksi pääsemme eroon monen formaatin on-
gelmasta; AmigaGuidestahan luovuttiin jo aikaisemmin. Nyt on aika luoda uutta
tunnelmaa ja uusi legenda.
Lämmin kiitos teille kaikille, jotka teitte levyke-Sakusta unohtumattoman koke-
muksen. Olen iloinen ja ylpeä, että sain olla tekemässä kanssanne historiaa.
Seitsemän vuotta ja 34 numeroa ei nimittäin ole mikään pieni saavutus - edes
pienelle, suurelle sammakolle.
{5Janne Sirén
{5siren@mikrobitti.fi
PS. Yksi erityisen hauska muisto levyke-Sakun vuosilta liittyy lehden kansiin.
Alkuperäisellä päätoimittajakaudellani levyke-Saku sai erilliset kannet, tai
tarkemmin kannen. Joku heitti leikillään Sakunetissä palautteen, että jos leh-
dellä on kansi, niin pitäähän sillä olla myös takakansi.
Palautteeseen vastattiin huumorilla: takakannen näkee, kun valitsee etukannen ja
katsoo monitorin taakse. Muutamaa vuotta myöhemmin teimme Anun kanssa vitsistä
vitsin, kun Saku #30 sai takakannen - joka oli kuva näytöstä takaapäin. Kuvan
nappasi digitaalikameralla Tapani Tanskanen varamonitoristaan, joka ei kuvan ot-
tohetkellä ollut edes käytössä.
Toinen huumorin kukkanen tuli Saku 99:n järjestäneen hallituksen kaudella, kun
joku keksi, että Sakussa vieraillut saksalainen, Jens Schönfeld, ja puheenjohta-
jamme Tomi Jaskari näyttävät samalta. Onneksi molemmista löytyi vieläpä hyvät
kasvokuvat, jotka läiskäistiin samaiseen Saku-lehden numeroon hieman erään
päivälehden viikkoliitettä muistuttaen...
Kiitos hymyistä vastuullisille. :-)
{5Janne
{A--------------------------------------------------------------------------------
On hämmästyttävä nähdä miten asiat muuttuvat. Ei ole kauaa siitä, kun lukijaky-
selyiden tuloksista näki, että Sakun levykeversio oli ylivoimaisesti suosituin
formaatti. Kymmenisen numeroa sitten oli HTML-formaatti vasta juuri tullut uu-
tuus, jota melko harva halusi käyttää. Perinteinen Saku kun oli paljon livakampi
käyttää kuin raskas HTML-pohjainen toteutus.
Mutta tekstipohjaiset, nopeat sovellukset näyttävät kuolevan pois. Onhan hiiren
kanssa huseeraaminen helpompaa käyttäjälle - vai onko? Ennen vanhaan sivut vaih-
tuivat nuolinäppäimiä painelemalla salamannopeasti, nyt klikkaillaan linkkejä ja
odotellaan. Helsingin pojjaat ei odottele, kun niillä on kiinteä. No, on se
kiinteä tulossa tänne korpeenkin. Saunalahtikin tuossa juuri pari viikkoa sitten
lähetti asiakaskirjeen, että nyt saisi alle kahdella sadalla kuussa (ja ilmei-
sesti myös maassa) kiinteätä, mutta eipä ole vielä vastausta kuulunut kun kyse-
lin, että mitenkähän tänne Naarajärvelle... Ei taida saada...
Jossain vaiheessa Amiga Zonen alkutaipaleella, kun webistä ei ollut vielä tie-
toakaan ja modeemien nopeudet alkoivat kasvaa, ideoimme WWF-Readerin tekijän,
Veli-Matti Linnun kanssa purkkisoftaa, joka tarjoaisi käyttäjälle graafisen,
hiiriohjatun käyttöliittymän, kun käytettäisiin sitä varten suunniteltua termi-
naaliohjelmaa. Toiminnot tapahtuisivat hiiren klikkauksilla ja erilaiset valikot
olisivat voineet koostua IFF-brusheista. Purkki voisi myös lähettää koodia ajet-
tavaksi terminaalille, ja tällä tavoin lähes mikä tahansa olisi mahdollista,
esimerkiksi todella upeat online-pelit, joista varsinkin monilinjaisissa pur-
keissa voisi tulla supersuosittuja. Tiedostojen siirto onnistuisi kumpaankin
suuntaan yhtäaikaa ja boxia voisi käyttää samalla, vaikkapa chattia toisten
käyttäjien kanssa.
Sitten tulikin web. Mitä se tarjoaakaan? Graafisen käyttöliittymän, jota klik-
kaillaan hiirellä. Sitä käytetään varta vasten suunnitellulla terminaalilla (web
browser). Myös ohjelmien ajo käyttäjän koneessa on mahdollista (Java). TCP/IP:n
perusluonteeseen kuuluu että asioita voi tehdä yhtäaikaa. Omituista - haaveemme
toteutui, joskaan ei ihan siinä muodossa kuin odotimme.
Niin myös Sakusta ideoitiin graafista versiota. Jaskarin Amphibia taisi sekin
olla hyvin lähellä sitä, millainen Saku nykyisyydessään on HTML- formaatissa.
Tämäkin idea lopulta toteutui, mutta aivan erilaisena kuin sitä alunperin kuvi-
teltiin.
Levykelehti on nopea lukea, mutta hidas luoda. Itse edesmenneenä päätoimittajana
muutaman numeron ehdin kasata ja kyllä siinä tuhoton homma oli joka kerta. Nyt-
kin kun teen kotiteatteriaiheista juttuani loppuun, täytyy tehdä hieman esityötä
mm. kuvien kanssa jotta Anu voisi keskittyä oleellisempaan eli oikolukuun ja
muotoiluun. Pelkkä kuvien paikalleen asettelu on melkoinen homma, puhumattakaan
siitä että nykyaikaiset kuvat on aluksi konvertoitava 16-värisiksi ja sopivan
kokoisiksi. Kuvista on tehtävä eri versiot HTML-levitystä ja levykelehteä var-
ten.
Yhteistä uusille formaateille on se, että peruskoneessa ne ovat hitaita. Perus-
kone tarvitsisi tekstipohjaisen formaatin. No, olihan vielä hetki sitten Amiga-
Guide, mutta sekin on nyt kuollut pois. Kun nyt levyke-Saku loppuu, ei Amiga
500:lla ole enää mahdollista lukea Sakua kovin kätevästi. Mutta kehitys kehittyy
- lieneekö kellään enää tosikäytössä Amiga 500?
{5Esa Heikkinen
{5oh4kju@sci.fi